1. Taustatietoa otsonista ja otsonin tehosta hapettajana
2. Vaikutus Patogeeneihin & viruksiin & bakteereihin
3. Vaikutus Sieniin & homeisiin
4. Vaikutus Alkueläimiin
5. Annoksia & Reaktio aikoja

Otsoni on luonnossa esiintyvä kaasu joka on luotu hapesta. Happi molekyyli koostuu kahdesta happi atomista. Nämä happi molekyylit hajoavat atomeiksi koronapurkauksessa ukkosenilmalla salamoiden vaikutuksesta tai auringon paisteella ultra-violetti säteilyn vaikutuksesta. Yksinäiset happiatomit eivät pysty olemaan yksin vaan ryhmittyvät takaisin kaksiatomisiksi happi molekyyleiksi. Tämän reaktion aikana jotkut atomit uudelleen ryhmittyvät heikoilla sidoksilla kolmeatomisiksi happi molekyyleiksi. Tätä uutta molekyyliä kutsutaan Otsoniksi, oikealta katsottuna (d =1.28 A, Theta = 116.5° ). Tästä heikosta sidoksesta johtuen otsoni on erittäin voimakas hapetin ja loistava puhdistus ja desinfiointi aine ilman kemikaaleja. Otsoni on usein väärin diagnosoitu ja yhdistetty alemman ilmakehän saasteisiin. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Tosiasiassa otsoni tuhoaa saasteita ja se pitäisi toivottaa tervetulleeksi ilmaan.

Kaikkein tehokkain tapa tehdä otsonia teollisesti on korkeataajuus koronapurkausjärjestelmä = (salamointi). Desinfiointi kolme atomisella hapella eli Otsonilla tapahtuu puhkaisemalla solukalvo. Tämä on paljon tehokkaampi menetelmä kuin kloorin käyttäminen, joka perustuu diffuusioon solun protoplasman (alkuliman) ja entsyymien tuhoamiseen. Otsoni tason ollessa 0.4 ppm on todettu että mikä tahansa bakteeri, virus, home ja sieni tuhoutuu neljässä minuutissa. 1 ppm (partikkelia miljoonasta) vastaa 2 milligrammaa otsonia. Kun Otsonin tehokkuutta desinfiointiaineena alettiin mitata, havaittiin että tietyn pitoisuuden alapuolella desinfioitumista tapahtui hyvin vähän tai ei ollenkaan. Korkeammilla pitoisuuksilla sterilointi ominaisuudet nousivat jyrkästi. Täydelliseen desinfiointiin tarvitaan ylijäämä otsonia jotta jokainen elävä mikro-organismi joutuu Otsonin kanssa kosketuksiin. Ei ole vielä löydetty antibioottia joka pystyisi täysin tuhoamaan virukset. On viitteitä siitä että DNA virukset kuten Herpes aiheuttavat ihmisissä syöpää, koska ne organisoivat geneettistä materiaalia isäntä soluina tuottaen uusia viruksia. Otsoni aktivoi virukset kosketuksessa jo hyvin alhaisilla pitoisuuksilla. Polion tapauksessa, vain 0.012 ppm hävittää kaikki virus solut alle kymmenessä sekunnissa. Hometta on helppo kontrolloida Otsonilla niin ilmassa kuin vedessä. Giardia ja Cryptosporidium kystat ovat vastustuskyvyttömiä otsonille mutta eivät reagoi normaali annokselle Klooria.

Otsonin vaikutus Patogeeneihin ja viruksiin

Otsonin antipatogeenisille vaikutuksille on vahvat perusteet vuosikymmenien ajalta. Se tuhoaa bakteereita, viruksia, itiöitä, ja monia lajeja alkueläimiä, siitä johtuen Ostsonilla desinfioidaan maailman laajuisesti kaupunkien vesijohtovettä.

Bakteerit ovat mikroskooppisen pieniä yksisoluisia eliöitä, joiden rakenne on hyvin yksinkertainen.

Ne käyttävät ravintoaineita ja vapauttavat aineenvaihduntatuotteita ja lisääntyvät jakaantumalla. Bakteeria ympäröi solukalvo sekä yleensä soluseinä, joka pitää mekaanisesti yllä solun muotoa ja kokoa erillaisissa osmoottisissa ympäristöissä. Niiden elintoimintoja säätelee monimutkainen entsyymi järjestelmä. Otsoni häiritsee bakteerisolujen aineenvaihduntaa, todennäköisesti estämällä ja häiritsemällä entsyymien säätöjärjestelmän toiminnan. Riittävä määrä otsonia läpäisee solukalvon ja tämä johtaa bakteerien tuhoutumiseen.

Virukset ovat pieniä itsenäisiä partikkeleita jotka rakentuvat kiteistä ja maksomolekyyleistä. Bakteereista poiketen ne jakaantuvat ainoastaan isäntä soluissa. Otsoni tuhoaa viruksia diffusoitumalla niiden proteiinipeitteen läpi nukkeliinihappoytimeen, jonka johdosta viruksen RNA tuhoutuu. Suuremmissa pitoisuuksissa otsoni tuhoaa uloimman proteiinikuoren hapettamalla.

Indikaattori bakteerit jätevesissä, nimeltään Kolibakteerit ja patogeenit kuten Salmonella näyttävät olevan erityisen herkkiä otsonin tuhoavalle vaikutukselle. Muita bakteerisia organismeja jotka ovat vastustuskyvyttömiä otsonin desinfioivalle vaikutukselle ovat Streptokokki, Shigella, Legionella pneumofila, Pseudomonas aeruginosa, Yersinia enterocolitica, Campylobacter jejuni, Mycobacteria, Kelbsiella pneumonia, ja Escherichia coli, Otsoni tuhoaa aerobisia ja mikä tärkeintä anaerobisia bakteereita, joista seuraa usein monimutkaisia infektioita, kuten makuuhaavoja ja kuolioita.

Otsonin bakteereita tuhoavaa vaikutusta on tarpeen selvittää yksityiskohtaisemmin. Tiedetään että bakteerien soluseinämä koostuu polysarkarideistä ja aminohapoista koostuneesta murciinikerroksesta. Grampositiivisella solulla se on paljon paksumpi kuin gramnegatiivisella. Lisäksi gramnegatiivisella solulla on soluseinän ulkopuolella solukalvoa muistuttava ulkokalvo, joka sisältää lipideistä ja hiilihydraateista muodostuneita lipopolysakkaridimolekyylejä. Vaikeasti happovärjäytyvissä bakteereissa, kuten Mycobacterium tuberculosis, on monikerroksinen soluseinä, jossa on pitkiä ja haarautuneita lipidejä, mykolihappoja. Mykolihapot tekevät seinämästä vahamaisen ja happoja sekä alkoholia kestävän. Bakteerien soluseinän korkea lipidipitoisuus saattaa selitää niiden herkkyyden otsonille. Otsoni kykenee lävistämään soluseinän (hapettamalla lipidimolykyylisidoksia) ja vaikuttamaan suoraan sytoplasmiseen tilaan, missä se tuhoaa aineenvaihduntasysteemin monimuotoisia tasoja.

Useat tutkimukset tukevat sitä seikkaa, että otsoni kykenee katkaisemaan lipidimolekyylien sidosrakenteita vaipallisissa viruksissa. kun viruksen vaippa on tuhoutunut otsonin vaikutuksesta, ei ytimen RNA/DNA kykene selviytymään. Vaipattomat virusheimot (Adenoviridae, Picornaviridae; kuten poliovirus, coxsackievirukset, echovirus, rhinovirus ja hepatiitti A, Caliciviridae; hepatiitti E, Reoviridae; rotavirus) ovat myös olleet tutkimuksen kohteena. Otsoni kykenee reagoimaan kuoren proteiinin kanssa ja erityisesti aminohappojen kanssa, joista proteiinit koostuvat. Kun otsoni on kosketuksissa kuoren proteiinihydroksideihin muodostuu proteiiniperiksodeja.

Virukset eivät kykene suojautumaan hapettavilta vaikutuksilta. Normaalit nisäkässolut koostuvat monimutkaisista entsyymijärjestelmistä (kuten katalaasi, peroksidaasi), jotka suojaavat vapaiden radikaalien hapettavilta vaikutuksilta. Sen vuoksi on mahdollista hoitaa tulehtunutta kudosta otsonin avulla, joka tuhoaa haitalliset patogeenit, mutta ei häiritse luonnollista puolustusjärjestelmää.

Vaipalliset virukset ovat yleensä herkempiä fysikaalis-kemikaalisille haasteille, kuin vaipattomat virukset. Vaikka otsonin vaikutusta tyydyttämättömiin rasvahappoihin on parhaiten dokumentoitu biokemiallinen tapahtuma, niin sen tiedetään vaikuttavan myös proteiineihin, hiilihydraatteihin ja nukleiinihappoihin, Tämä tulee ottaa huomioon, kun tarkastellaan vaipattomien virusten tuhoamista otsonilla.

Sienet

Sienikasvut, joihin otsoni vaikuttaa estävästi ja tuhoaa niitä kuuluvat; Candida, Aspergillus, Histoplasma, Actinomyces ja Kryptococcus. Sienten seinämät ovat monikerroksisia ja koostuvat pääasiassa kitiinistä ja polysakarideista. Lukuisten disulfidisidosten vuoksi sieniä on helppo hävittää hapettamalla otsonin avulla. Kaiken todennäköisyyden mukaan otsoni kykenee diffusioitumaan sienen soluseinän läpi sytoplasmaan, missä se tuhoaa soluorganelleja.

Alkueläimet

Alkueläimet joita otsoni tuhoaa ovat mm. Giardia, Cryptosporidium ja vapaasti elävät ameebat; Acanthamoeba, Naegleria ja Hartmonella. Otsonin vaikutusta alkueläimiin tutkitaan vielä tarkemmin.

Tyypillisiä annostuksia ja reaktioaikoja

Aspergillus Niger : tuhoutuu 1,5-2,0 mgr/litrassa

Bacillus bakteeri: tuhoutuu 0.2 mgr/l 30 sekunnissa

Bacillus Anthracis, aiheuttaa isorokkoa lampaissa, nautaeläimissä, ja sioissa. Ihmispatogeeni. Altistettavissa otsonin vaikutukselle.

Clostridium bakteeri: altistettavissa otsonin vaikutukselle.

Clostidium botilinum itiöt: niiden myrkky halvaannuttaa keskushermostosysteemin, on myrkyllinen ja lisääntyy elintarvikkeissa ja ruokatavaroissa. 0,4 – 0,5 mgr/l

Diphteria patogeeni: tuhoutui 1,2 – mgr/l

Eberth basilli: (Typhus abdominalis) tuhoutui 1,5-2,o mgr/l

Echo virus 29: Tämä virus on kaikkein herkin otsonille. Oltuaan kosketuksissa 1 minuutti 1 mgr/l otsonia, 99,999% kuoli.

Escheriachia Coli bakteeri: tuhoutui 0,2 mg/l 30 sekunnissa

Encephalomyocarditis virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1- - 0,8 mgr/l

Enterovirus virus: tuhoutui nollatasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l

CDVII virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l

Herpes virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l

Influensa virus: 0,4 – 0,5 mgr/l

Klebs-Loffler virus: tuhoutui 1,5-2 mgr/l

Poliomyelitis virus kuoli 99,999% 0,3-0,4 mgr/l 3.4 minuutissa.

Proteus bakteeri: hyvin herkästi altistuva otsonin vaikutukselle

Pseudomonal bakteeri: hyvin herkästi otsonille altistuva

Rhabdovirua: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa

Salmonella bakteeri: erittäin helposti otsonille altistuva

Staphylococci: tuhoutui 1,5- 2 mgr/l

Stomatitis virus: tuhoutui nolla tasolle alle 30 sekunnissa 0,1-0,8 mgr/l

Streptococcus bakteeri: tuhoutui 0,2 mgr/l 30 sekunnissa.

Aineisto: USA:sta 27.1.2002 Trio3 Companylta